Ferriitit muodostuvat rautaoksidin (Fe2O3) ja jonkin metallisen alkuaineen, kuten raudan (Fe), nikkelin (Ni) tai mangaanin (Mn), reaktiosta. Tämä reaktio tapahtuu korkeissa lämpötiloissa.
Ferriitit ovat magneettisia materiaaleja, jotka ovat hyvin magnetoituvia. Ne kuuluvat keraamisten materiaalien ryhmään ja koostuvat metallioksidien seoksesta. Ferriiteillä on kiderakenne, ja ne voivat olla sekä kovia että hauraita.
Ferriittien tärkein ominaisuus on niiden magneettinen permeabiliteetti, joka kertoo, kuinka hyvin ne pystyvät johtamaan magneettikentän linjoja. Ferriiteillä on suuri permeabiliteetti, minkä vuoksi niitä käytetään laajalti elektroniikkateollisuudessa. Niitä käytetään esimerkiksi muuntajissa, induktoreissa ja muissa elektroniikkakomponenteissa.
Toinen tärkeä näkökohta ferriiteissä on niiden sähköiset eristysominaisuudet. Ne eivät ole johtavia, joten niitä voidaan käyttää korkeataajuussovelluksissa, joissa tarvitaan sähköistä eristystä.
Ferriitit tunnetaan myös hyvästä lämmönkestävyydestään. Ne kestävät korkeita lämpötiloja menettämättä magneettisia ominaisuuksiaan. Tämän vuoksi ne soveltuvat erinomaisesti moottoreihin, generaattoreihin ja muihin laitteisiin, jotka altistuvat korkeille lämpötiloille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ferriitit ovat magneettisia materiaaleja, joilla on suuri permeabiliteetti, hyvä sähköeristys ja lämmönkestävyys. Niitä käytetään eri aloilla, kuten elektroniikassa, sähkötekniikassa ja energiantuotannossa.